Artesaaniksi

Monday, August 15, 2005

Osa 10. Ensimmäinen koulupäivä

Tunnelma on melko lattea. Päällimmäisenä mieleen jäi murrosikäisten poikien hien haju. En muistanutkaan, että se haisee NIIN pahalle. (Samassa koulussa opiskelee mm. autonasentajia, ja meidät kaikki ekaluokkalaiset tumpattiin aamulla samaan tilaan.) Olen järkyttävän pihalla koulukavereideni maailmasta. Viimeiset vuodet olen tavannut lähes pelkästään aikuisia ja leikki-ikäisiä lapsia. Olin jo melkein unohtanut, millaisia kuusitoistavuotiaat maailmanvalloittajat ovat mustine huppareineen, vahvoine meikkeineen ja avainkettinkeineen. Eräskin poika kilisi ja kolisi ohi kulkiessaan niin, että tuli joulu mieleen. Outoja nuo nykynuoret. Itse olin samanikäisenä vähintäänkin yhtä outo, tietenkin. Vaatii vain melko paljon sopeutumista, että totun tuohon ilmapiiriin uudelleen. Toivottavasti osaan kuitenkin säilyttää aikuisen arvokkuuteni . (Kaikki minut tuntevat tietävät varmasti vakavahenkisen virallisuuteni ;).)

Oma ryhmäni vaikuttaa onneksi mukavalta, vaikka taidankin olla kaikista vanhin. Olikohan meitä 15 tyttöä/naista ja 1 nuorimies. Koko päivä meni koulun tilojen ja käytäntöjen esittelyyn, joten vielä en ehtinyt tutustua kehenkään. Oppikirjoihin sen sijaan sain jo ensi kosketuksen. Ne vaikuttivat erittäin hyviltä ja hyödyllisiltä. Ja jo tällä viikolla pääsemme käsiksi kaavoihin. Ihanaa aloittaa heti ihan käytännössä. Ei kiinnostaisi kuunnella kolmen opintoviikon luentosarjaa napinläven ompelemisen vaiheista.

Lapsikullat olivat tänään hoidossa uransa pisimmän päivän. Pelkäsin, että molemmat (tai vähintään pienempi, se poikanen) odottavat ovenkahvassa roikkuen ja itkien. Vaan mitä vielä, poikanen oli pihalla iloisena leikkimässä ja tytär olisi halunnut jäädä pidemmäksi aikaa. Kävimme vain heittämässä reput kotiin ja lähdimme asioille, lapset reippaasti pyörillään ja minä kävellen. Sain loputkin lääkkeet kuuriini (apteekissa ei viikko sitten ollut tarpeeksi) ja tilasin ensimmäisen koulukirjan. Ja tietenkin teimme perinteisen "jätskit järvenrannassa"-tempauksemme. Oi että minun rakkaat lapseni ovat reippaita ja suloisia!

0 Comments:

Post a Comment

<< Home